tiistai 30. lokakuuta 2012

Germany - Austria - Italy

Nyt on taas syksyn reissut reissailtu ja vähitellen pitäisi palata arkeen. Reissailin vanhempieni kanssa täällä ympäristössä autolla. Poikkean nyt vähän blogin normaalista sisällöstä, mutta oli kyllä sellaisia paikkoja reissullamme, että on pakko niistä hiukan kertoa.
Ensin ajeltiin Saksan puolelle Königsseelle, oli kyllä todella kaunis ja rauhallinen paikka, vaikka aika turistirysä olikin. Hotellimme oli Hotel Königssee, ihan mukava todella basic hotelli, hintalaatu-suhde oli kyllä ihan kunnossa. Netti toimi vain respassa, joten siitä ehdoton miinus, mielestäni nykyään pitäisi kyllä olla jo hotelleissa kunnon wlan huoneissa saakka.
Tehtiin Königsseellä järviajelu, jossa mentiin sähköveneellä järven toiseen päähän. Näkymät olivat kyllä todella upeat ja onneksi meillä kävi hyvä tuuri ilman kanssa. Muutamaa päivää aikasemmin oli satanut ensilumi, me selvittiin melkeinpä ilman takkia, joten ei voinut kyllä ilmasta valittaa. Königsseen ruokailusta jätän mielummin kertomatta, oli kyllä niin turistiruokaa, etten kyllä voi hyvää sanaa sanoa..



Königsseen ympäristössä on paljon nähtävää, esimerkiksi Kehlsteinhaus, suomalaisille enemmänkin tunnettu Kotkan pesänä. Järjettömät näkymät ja järjetön historia, en edelleenkään ymmärrä, miksi joku on päättänyt rakentaa talon vuoren päälle 1.834 metrin korkeuteen. Upea paikka, vaikka rakentamisen syy ei ehkä Saksan historian huippuhetkiin liitykään..


















Königsseeltä ajelimme takaisin Itävallan puolelle ja suunta oli kohti Innsbruckia. Hotellimme oli noin 10 kilometriä Innsbruckin keskustasta, Zirlissä. Se oli täkäläiseen tyyliin sisustettu, hyvin tirolilainen hotelli Tyrolis. Neljän tähden hotellina se oli oikein kiva, näkymät parvekkeelta olivat kyllä aivan mielettömät.

Innsbruckin keskustassa

Axamer Lizum
Innsbruck on kaupunkina todella ihanan tunnelmallinen ja viihtyisä. Talvella se on varmaan vielä ihanampi, kuin näin syksyllä. Paljon hyviä ravintoloita ja tietysti järjettömän kaunis ympäristö, mitäpä sitä voisi enempää toivoa. Ympäristössä on tietysti paljon vaellusreittejä, mutta suurimmaksi osaksi kyllä aika vaativaa maastoa, joten meidän porukka korkeanpaikan kammoisen ehdoilla ei päässyt kovinkaan pitkiä vaelluksia tekemään.
Innsbruckista lähdimme Brenner autostradaa pitkin kohti Italiaa. Italian puolella olimme Meranon kaupungissa, joka oli kyllä reissun ehdoton huippu, Merano on aivan ihana pikkukaupunki. Kulttuurien sekamelska, itävaltalaisten ja italialaisten parhaimmat puolet yhdistettynä. 



Meranossa hotellimme oli ihan täysi kymppi, en ole varmaan koskaan ollut yhtä tyytyväinen mihinkään hotelliin. Suosittelen Hotel Marlenaa Marlengossa ehdottomasti. Pelkästään hotellin aamupala oli niin hyvä, että jo siksi hotelli ansaitsee ehdottomasti neljän tähtensä lisäksi vielä viidennen. Aamupalalla oli tarjolla noin kahtakymmentä erilaista müsliä ja tarjolla oli esim soijamaitoa, mihin ei vielä kovin useasti varsinkaan pienemmissä hotelleissa törmää. Leipääkin löytyi useampaa erilaista, eikä vain valkoisia sämpylöitä, mihin usein näillä suunnilla törmää. Palvelu oli niin hotellissa kuin sen omassa ravintolassakin todella hyvää, siitä en keksi mitään moitteita. Mukava plussa oli, että hotellin omistaja tuli aamuisin ja iltaisin kyselemään, että onko kaikki kunnossa ja onko jotakin lisätoiveita.. 
Hotellissa oli ulkona ja sisällä uima-altaat ja hintaan sisältyvä saunaosasto. Ulkosuomalaisena saunaan oli tietysti pakko päästä, kun se on vähän harvinaisempaa herkkua.. Saunat olivat kyllä suomalaiseen makuun vähän omituiset, kiukaat oli piilotettu lauteiden alle, joka aiheutti meissä kyllä vähän hilpeyttä, mutta muuten koko wellness-puoli oli todella kivaa vaihtelua.  Huoneet olivat siistejä ja uusia, kaikki toimi paremmin kuin hyvin.
Meranossa oli juuri sopivasti jokasyksyiset Rypäle-juhlat, joiden yhteydessä oli paikallisia myyjiä myymässä tuotteitaan. Järkäleen kokoisia vuoristo-omenoita raahasin mukaan kotiin useamman kilon edestä ja myös kastanjoita tuli raahattua 2 kiloa mukaan.
Meranon ympäristössä on paljon vaellusmahdollisuuksia ja siellä mentiinkin vähän pidemmälle vaellukselle, vaikka saatiinkin sitten talutella äitiäni jokaisessa hiukankin jyrkemmässä kohdassa. Meranossa on kyllä vaikka mitä tekemistä, shoppailumahdollisuuksia on paljon ja ravintoloita vähän jokaiseen makuun. Jotenkin minusta tuntuu, että Meranoon on pakko päästä joskus vähän pidemmäksi aikaa, kahden päivän vierailu ei oikein riittänyt..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti