Noniin, pitkästä aikaa ihan oikea ruokapostaus! Kurpitsakautta odottelinkin jo kauan ja muutama kurpitsa onkin jo viikon ajan odotellut kokkailua, joten oli jo aikakin saada niistä jotakin tehtyä!
Kurpitsanyytit
Täyte:
500gr kurpitsaa
1 sipuli
mausteita (valkosipulia, chiliä, pippuria)
suolaa
Taikina:
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
4 rkl soijakermaa
ripaus suolaa
vettä
Kuori kurpitsa ja sipuli ja pilko ne pieniksi paloiksi. Sekoita kattilassa ja lisää muutama desi vettä. Anna kiehua, kunnes kurpitsa on pehmennyt ja vesi haihtunut. Mausta.
Tee taikinasta pieniä palloja ja kaulitse ne noin kymmenen sentin levyisiksi. Lisää täytettä keskelle ja sulje nyytit.
Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita hiukan öljyä leivinpaperille. Paista nyyttejä noin 15 minuuttia.
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
tiistai 30. lokakuuta 2012
Germany - Austria - Italy
Nyt on taas syksyn reissut reissailtu ja vähitellen pitäisi palata arkeen. Reissailin vanhempieni kanssa täällä ympäristössä autolla. Poikkean nyt vähän blogin normaalista sisällöstä, mutta oli kyllä sellaisia paikkoja reissullamme, että on pakko niistä hiukan kertoa.
Ensin ajeltiin Saksan puolelle Königsseelle, oli kyllä todella kaunis ja rauhallinen paikka, vaikka aika turistirysä olikin. Hotellimme oli Hotel Königssee, ihan mukava todella basic hotelli, hintalaatu-suhde oli kyllä ihan kunnossa. Netti toimi vain respassa, joten siitä ehdoton miinus, mielestäni nykyään pitäisi kyllä olla jo hotelleissa kunnon wlan huoneissa saakka.
Tehtiin Königsseellä järviajelu, jossa mentiin sähköveneellä järven toiseen päähän. Näkymät olivat kyllä todella upeat ja onneksi meillä kävi hyvä tuuri ilman kanssa. Muutamaa päivää aikasemmin oli satanut ensilumi, me selvittiin melkeinpä ilman takkia, joten ei voinut kyllä ilmasta valittaa. Königsseen ruokailusta jätän mielummin kertomatta, oli kyllä niin turistiruokaa, etten kyllä voi hyvää sanaa sanoa..
Königsseen ympäristössä on paljon nähtävää, esimerkiksi Kehlsteinhaus, suomalaisille enemmänkin tunnettu Kotkan pesänä. Järjettömät näkymät ja järjetön historia, en edelleenkään ymmärrä, miksi joku on päättänyt rakentaa talon vuoren päälle 1.834 metrin korkeuteen. Upea paikka, vaikka rakentamisen syy ei ehkä Saksan historian huippuhetkiin liitykään..
Ensin ajeltiin Saksan puolelle Königsseelle, oli kyllä todella kaunis ja rauhallinen paikka, vaikka aika turistirysä olikin. Hotellimme oli Hotel Königssee, ihan mukava todella basic hotelli, hintalaatu-suhde oli kyllä ihan kunnossa. Netti toimi vain respassa, joten siitä ehdoton miinus, mielestäni nykyään pitäisi kyllä olla jo hotelleissa kunnon wlan huoneissa saakka.
Tehtiin Königsseellä järviajelu, jossa mentiin sähköveneellä järven toiseen päähän. Näkymät olivat kyllä todella upeat ja onneksi meillä kävi hyvä tuuri ilman kanssa. Muutamaa päivää aikasemmin oli satanut ensilumi, me selvittiin melkeinpä ilman takkia, joten ei voinut kyllä ilmasta valittaa. Königsseen ruokailusta jätän mielummin kertomatta, oli kyllä niin turistiruokaa, etten kyllä voi hyvää sanaa sanoa..
Königsseen ympäristössä on paljon nähtävää, esimerkiksi Kehlsteinhaus, suomalaisille enemmänkin tunnettu Kotkan pesänä. Järjettömät näkymät ja järjetön historia, en edelleenkään ymmärrä, miksi joku on päättänyt rakentaa talon vuoren päälle 1.834 metrin korkeuteen. Upea paikka, vaikka rakentamisen syy ei ehkä Saksan historian huippuhetkiin liitykään..
Königsseeltä ajelimme takaisin Itävallan puolelle ja suunta oli kohti Innsbruckia. Hotellimme oli noin 10 kilometriä Innsbruckin keskustasta, Zirlissä. Se oli täkäläiseen tyyliin sisustettu, hyvin tirolilainen hotelli Tyrolis. Neljän tähden hotellina se oli oikein kiva, näkymät parvekkeelta olivat kyllä aivan mielettömät.
Innsbruckin keskustassa |
Axamer Lizum |
Innsbruck on kaupunkina todella ihanan tunnelmallinen ja viihtyisä. Talvella se on varmaan vielä ihanampi, kuin näin syksyllä. Paljon hyviä ravintoloita ja tietysti järjettömän kaunis ympäristö, mitäpä sitä voisi enempää toivoa. Ympäristössä on tietysti paljon vaellusreittejä, mutta suurimmaksi osaksi kyllä aika vaativaa maastoa, joten meidän porukka korkeanpaikan kammoisen ehdoilla ei päässyt kovinkaan pitkiä vaelluksia tekemään.
Innsbruckista lähdimme Brenner autostradaa pitkin kohti Italiaa. Italian puolella olimme Meranon kaupungissa, joka oli kyllä reissun ehdoton huippu, Merano on aivan ihana pikkukaupunki. Kulttuurien sekamelska, itävaltalaisten ja italialaisten parhaimmat puolet yhdistettynä.
Meranossa hotellimme oli ihan täysi kymppi, en ole varmaan koskaan ollut yhtä tyytyväinen mihinkään hotelliin. Suosittelen Hotel Marlenaa Marlengossa ehdottomasti. Pelkästään hotellin aamupala oli niin hyvä, että jo siksi hotelli ansaitsee ehdottomasti neljän tähtensä lisäksi vielä viidennen. Aamupalalla oli tarjolla noin kahtakymmentä erilaista müsliä ja tarjolla oli esim soijamaitoa, mihin ei vielä kovin useasti varsinkaan pienemmissä hotelleissa törmää. Leipääkin löytyi useampaa erilaista, eikä vain valkoisia sämpylöitä, mihin usein näillä suunnilla törmää. Palvelu oli niin hotellissa kuin sen omassa ravintolassakin todella hyvää, siitä en keksi mitään moitteita. Mukava plussa oli, että hotellin omistaja tuli aamuisin ja iltaisin kyselemään, että onko kaikki kunnossa ja onko jotakin lisätoiveita..
Hotellissa oli ulkona ja sisällä uima-altaat ja hintaan sisältyvä saunaosasto. Ulkosuomalaisena saunaan oli tietysti pakko päästä, kun se on vähän harvinaisempaa herkkua.. Saunat olivat kyllä suomalaiseen makuun vähän omituiset, kiukaat oli piilotettu lauteiden alle, joka aiheutti meissä kyllä vähän hilpeyttä, mutta muuten koko wellness-puoli oli todella kivaa vaihtelua. Huoneet olivat siistejä ja uusia, kaikki toimi paremmin kuin hyvin.
Meranossa oli juuri sopivasti jokasyksyiset Rypäle-juhlat, joiden yhteydessä oli paikallisia myyjiä myymässä tuotteitaan. Järkäleen kokoisia vuoristo-omenoita raahasin mukaan kotiin useamman kilon edestä ja myös kastanjoita tuli raahattua 2 kiloa mukaan.
Meranon ympäristössä on paljon vaellusmahdollisuuksia ja siellä mentiinkin vähän pidemmälle vaellukselle, vaikka saatiinkin sitten talutella äitiäni jokaisessa hiukankin jyrkemmässä kohdassa. Meranossa on kyllä vaikka mitä tekemistä, shoppailumahdollisuuksia on paljon ja ravintoloita vähän jokaiseen makuun. Jotenkin minusta tuntuu, että Meranoon on pakko päästä joskus vähän pidemmäksi aikaa, kahden päivän vierailu ei oikein riittänyt..
torstai 11. lokakuuta 2012
Apple pie vol. 2
Omenateema jatkukoon.. Vaikka tiedänkin jo, millainen on maailman paras omenapiirakka, teki mieli kokeilla jotakin uutta. Jenkkiläisittäin tehty on tämäkin ja maultaan ihan tosi jees!
Omenapiirakka
Taikina:
4,5 dl jauhoja
1 tl suolaa
150 gr margariinia
6 tl vettä
Täyte:
8 omenaa
1 dl sokeria
0,5 dl jauhoja
puolikas tl muskottipähkinää
1 tl kanelia
Nypi margariinista pieniä paloja jauhojen joukkoon, sekoita esim vatkaimella ja sitten käsin. Lisää vesi ja jaa taikina kahteen osaan. Pyöräytä taikinapallot tuorekelmuun ja laita jääkaappiin noin 30 minuutiksi.
Sillä aikaa kuori ja siivuta omenat. Sekoita täytteen kuivat ainekset ja sekoita ne omenoiden joukkoon.
Kaulitse taikinasta uunivuoan kokoinen pyörylä ja laita vuokaan. Lisää omenat vuokaan. Kaulitse toinen taikinapallo ja tee siitä noin sormen levyisiä ja vuoan pituisia paloja. Lisää paloja ristikkäin vuoan päälle.
Itselläni tuli vähän kiire, niin en ristikoinut kuin vain yhdestä suunnasta, mutta ihan nätti siitä tuli noinkin.
Omenapiirakka
Taikina:
4,5 dl jauhoja
1 tl suolaa
150 gr margariinia
6 tl vettä
Täyte:
8 omenaa
1 dl sokeria
0,5 dl jauhoja
puolikas tl muskottipähkinää
1 tl kanelia
Nypi margariinista pieniä paloja jauhojen joukkoon, sekoita esim vatkaimella ja sitten käsin. Lisää vesi ja jaa taikina kahteen osaan. Pyöräytä taikinapallot tuorekelmuun ja laita jääkaappiin noin 30 minuutiksi.
Sillä aikaa kuori ja siivuta omenat. Sekoita täytteen kuivat ainekset ja sekoita ne omenoiden joukkoon.
Kaulitse taikinasta uunivuoan kokoinen pyörylä ja laita vuokaan. Lisää omenat vuokaan. Kaulitse toinen taikinapallo ja tee siitä noin sormen levyisiä ja vuoan pituisia paloja. Lisää paloja ristikkäin vuoan päälle.
Itselläni tuli vähän kiire, niin en ristikoinut kuin vain yhdestä suunnasta, mutta ihan nätti siitä tuli noinkin.
Karamelliomenahillo
Niinkuin aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, porisi uunissani omenahillo. Nyt se on tölkitetty ja maistettu ja tuli kyllä aikamoista herkkua, taas kerran. Uunissa paistaminen saa omppuhilloon vähän karamellimaisen makeuden ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Tänä vuonna omenoita taitaa olla kaikilla vähän liikaa, joten tässä oisi hyvä vinkki vähän uudenlaiseen omppuhilloon. Omenavinkkejä tulee vielä muutama lisää..
Karamelliomenahillo
5 litran kattila täyteen omenoita, ehkä joku 3 kiloa omenoita (?)
2 dl sokeria (itse käytin ruokosokeria)
3 dl vettä
Pilko omenat ja poista siemenkodat. Älä kuori. Keitä noin 15 minuuttia hellalla, survo sauvasekoittimella ja laita sitten kattila 225 asteiseen uuniin. Tarkista vielä, että kestääkö kattilasi uunin, laita muuten uunivuokaan. Anna olla uunissa noin 2 tuntia ja muista sekoittaa välillä.
Pakasta tai säilytä jääkaapissa, sokerimäärä on aika vähäinen, joten hillo säilyy jääkaappikylmänä varmaankin muutaman viikon. Jos haluat hillon säilyvän varmasti kauemmin ja olevan vielä makeampi, lisää sokerimäärää. Karamellimaisuutta saisi varmasti lisättyä käyttämällä ihan normaalia valkoista sokeria, itseltä ei sellaista löydy niin kokeilin ruokosokerilla. Lopputulos on silläkin oikein hyvä.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Viikunamarmeladi
Viikunamarmeladi |
Viime viikolla tein omenaluumuhilloa ja tuli kyllä todella hyvää. Tein sitä samalla ohjeella, kuin tässä, mutta laitoin puolet omenoita ja puolet luumuja.
Eilen tein viikunamarmeladia ja nyt tuli kyllä tehtyä sellaista herkkua, että parempaa saa etsiä. Samalla tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa agar agaria ja se tosiaan toimi paremmin, kuin olisin uskonut. Ohje toimii ilman agariakin, mutta sen avulla saa aikaiseksi kunnon hyytelöityneen marmeladin.
Minulla oli vain 500 grammaa viikunoita, joten sain vain yhden 250ml lasipurkillisen täytettyä, mutta tulipahan kokeiltua ja on hyvä tietää, että tämä valmistuu todella nopeasti. Jääkaappiin jäi vielä hiukan tilaa omenahilloille, joista ensimmäinen satsi porisee tällä hetkellä uunissa ;) Iso kasa omenoita odottaa vielä pitkin poikin keittiötä, päätin hyödyntää kaverin vanhempien omenapuiden satoa. On muuten aivan superhyviä omppuja, joten pakkohan niistä on tehdä jotakin!
Viikunamarmeladi
500 gr kypsiä viikunoita
1,5 dl hillosokeria
2 rkl sitruunamehua
1 dl punaviiniä
5 gr agar agar jauhetta
Kuori viikunat (kuorin aika "huonosti", jätin koko valkoisen kuoren) ja leikkaa paloiksi. Kiehauta kattilassa sokerin ja sitruunamehun kanssa, lisää punaviini. Lisää agar agar jauhe ja anna kiehua vähintään 2 minuuttia. Laita kuuma seos lasipurkkiin ja sulje kunnolla. Anna jäähtyä (laitoin parvekkeelle jäähtymään) ja säilytä kylmässä.
Luumuomenahillo |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)